Runotorstai

Talvi

Routa vei,

tuuli toi,

kylmyys jäätää sisimpäni.

Sinä kaadoit puut,

jotta keväällä,

ruohonkorret saisivat kurkottaa taivaaseen,

kuin kuningas,

kuvaisit ne alhaalta.

Mutta muistitko,

että minä jäin roudan alle,

maatumaan niiden ruohonkorsien kanssa,

langennut kuningas.

Sinä nauroit mennessäsi,

kasvot kivikovana.

Minä käperryin lehtiin,

hautasin kyyneleeni multaan

ja toivoin että keväällä,

minäkin syntyisin uudelleen,

sinun kuningattaresi.

(Made by:Loverlyn)