Eilen illalla, makoilin mummin ilmapatjalla ja itkin. Eilen nyt tuli muutenkin itkettyä, mm. matkalla Lappeenrantaan. Miksi? Nytkin mua alkaa heti itkettää.

"...sisälläni kaipaus kiskoo kippuraan. Mut kaiken, ja kaiken ja kaiken kertoa jos vois silloin sä silloin säikkyisitkö pois. Jälleen, mä pelkään..."

"Kenen harteet kaiken kestää, en osaa lähtee, enkä oikein jäädäkkään."

Juha Tapio-Vierekkäin

Mehän luvattiin pysyä kaikki yhdessä ihan aina. Itkin, koska pelkään, että se särkyy. Niin kuin hento lasi. Tai sitten joku nappaa lasin, ja asettaa sen muiden lasien viereen. Ystävien luo.

"Nostan käteni ilmaan, ja siihen ne jää, antaudun, eessä tän kaiken. Haluton oon, enää esittämään, että etenisin kovin taiten...Kuka voi selittää, kuka voi selittää...?"

Rikki. Sisältä rikki. Satuttaa nähdä, miten suljette mut pois. Satuttaa ajatella, mitä olisin voinut tehdä toisin. Niin että kaikki olisi hyvin, enkä mä itkien kirjoittaisi tätä teille, ja tietäisi, ettette ehkä kuitenkaan noteeraa tätä. Että yhä olette mulle loukkaantuneita, vihaisia.

Ja taas jokin kylmä lävistää koko ruumiin. Ikävä.

On jo ilta myöhä, ja me tässä istutaan
Toisillemme omat, toisillemme vieraat
Jos kysytte miten tähän tultiin, luulen tietäväni sen
Jos kysytte miten jatketaan, niin minä vaikenen

Minä olen kyllä ollut meihin tyytyväinen
Luullut koko ajan, että tekin tunnette niin
Ja nyt katsotte mua ja sanotte, ettette tiedä mitä teette
Onko mennyt rikki jotain, joka palaisi ei enää ennalleen

kertosäe:
Kuitenkin
Joka hetki, päivin sekä öin
Te olette ne, joita ikävöin
Joka hetki, päivin sekä öin

Joka hetki voitoin taikka häviöin
Te olette ne, joita ikävöin
Joka hetki, päivin sekä öin

Te olette yhä parhaat ystäväni
Vaikka muuten sitä aina teille osaa näyttää en
Kuin näyttämällä teille kaikkein pimeimpäni
Sen jota toisilta kaikin voimin peittelen

Pystyisittekö antamaan mulle anteeksi? Mä en enää tiedä, mitä tehdä ilman teitä.

Olette mulle kamalan tärkeitä. <33