Lainattiin eilen ärrältä kaks leffaa: Slummien miljonääri sekä Kielletty Hedelmä.

Eilen sitten katsottiin Slummien miljonääri, tässä kommenttia:
Musta se oli koskettava rakkaustarina, joka kertoi, kuinka julmaa elämä on slummeissa. Se kosketti ja pisti miettimään. Oli katsomisen arvoinen leffa.

Ja tänä aamuna mä katsoin yksin sen Kielletyn hedelmän:                                             Mä tykkäsin siitä. Se kosketti eri tavalla, ja sain mä tietoa lestadiolaisuudestakin. Ja loppujen lopuksi se päättyi onnellisesti. Tavallaan. Katsoisin uudestaankin.