Huomion hakeminen on TODELLA ärsyttävää. Ihan viime aikoina olen huomioinut sitä enemmän kuin koskaan. "On niin hiton vaikea elämä, kukaan ei ymmärrä", vaikka kaikki on hyvin, ja tietää sen itsekkin. "Mä olen läski, kauheat makkarat", vaikka on laiha, ja tietää sen. "Ärsyttää se, että kaikki luulee mua tytöksi", vaikka oikeasti haluaa näyttää tytöltä (siis poika).

 Niiden ns. murheiden alle jäävät ne ei huomiota- hakevat tyypit, joilla on ongelmia. Jotka on epävarmoja. Mutta jotka kuuntelee valituksia, ja tukee. Ne, joiden sisimmässä jokin on kuolemassa, ne joiden tekee mieli huutaa ja itkeä ääneen. Mutta jotka piilottavat sen syvälle sydämeensä. Vetää naamarin naamaan, mulla on kaikki hyvin- asenteella. Ja kun joku kysyy, miten menee, sanotaan "ihan hyvin", eli valehdellaan.

Mutta kukapa täällä osaisi olla täysin aito? Ei kukaan. Mä esim. tiedän, että yksi mun kaveri on oikeasti tosi ujo, mutta esittää kamalan vahvaa ja ylpeää.

Hohhoijaa. Tämä nyt tänään sattui ottamaan päähän.

Kiitoksia, kun sain pulputtaa taas.