Kolme päivää koulusta poissa. Olen tuota mun uutta blogia hiaman valmistellut....
Hiukset on rasvaiset ja nenä vuotaa, mutta eihän anneta sen haitata jookos? :) En malta oottaa, että paranen. Hirvee hinku taiteilemaan yläkertaan... Mut kun pitää vaan maata niin kun laho lahna tossa sohvalla, eikä pääse minnekkään. Halloween bileetkin joutuu siirtään, kun mä ja pari kaveria ollaan flunssan kourissa.
Onneks kynnet on sentään nätit! :D
En malta myöskään odottaa, että saan avata enemmän itseni näköisen, upouuden blogin. Ja saan mainostaa sitä maailmalle. Tää on ollut tälläistä salailua, ettei eräs ihminen löytäisi tietänsä tänne, mutta pian se kaikki on ohi ja mä olen siitä niin sanoin kuvaamattoman helpottunut. Huoh.
Ja nyt kun tälle tuulelle satuin...
Haluaisin kiittää maailman parasta bestistä, jos joskus pääset viimein lukemaan tätä blogia, olet mulle tärkein kaikista. Yhdeksän vuotta. Yli puolet mun elämästä sä olet seissyt mun rinnalla. Se on pitkä aika. Kiitos kun olet auttanut mut kasvamaan. Kiitos niistä nauruista, jotka olen nauranut kanssasi. Kiitos siitä, että olen saanut aina itkeä sulle. Ettet ole kääntänyt selkääsi ja nauranut. Olen saanut olla se, joka olen. Näyttää ja avata mun sydämen sulle. Kiitos, että olet ollut siinä. Vaikket olisikaan sanonut, mä olen nähnyt susta, että välität. Kun itkin, näin sun silmistä, että sä olet siinä. Pitämässä kiinni, etten putoa tyhjyyteen.
Siksi olet mulle sanoin kuvaamattoman tärkeä. Mun tukipilari.
Ethän koskaan mene pois.
Kuuntele sanat niin ymmärrät.
Kommentit