Rakkaus on haurasta. Elämä on haurasta. Enkä mä tahtois luopua kaikesta. Mä en haluaisi päästää irti susta. Antaa sun mennä. Vaikka toisaalta, se vois olla mulle helpompaa. Meil oli tänään kivaa. Ainakin musta. Istua vaan autossa ja puhua niitä näitä.
Mutta muhun sattui nähdä kuinka avasit teidän oven. Oven sun omaan maailmaan, johon mä en ole enää kuulunut muualla kuin koulussa. Muistelin, kuinka mä ja sä astuttiin sisään teille, sateen jälkeen ja mentiin syömään. Sitten katseltiin ohjelmia ja naurettiin. Niin simppelin ihanaa. Ikinä ei tarvinnut kokea sitä tuskaista hiljaisuutta. Ennen sitä.... Nyt kun miettii, mikään ei olisi toisin, jos en olisi tullut teille. Mutta mun synttäreinä? Oliko ihan pakko? Mun synttäreistä tuli tavallaan myös jonkun epämukavan asian muistopäivä. Ääsh.
Miten tää nyt taas kääntyi tähän? :D
No joo. Nyt meikä menee.
Pari kesäkuvaa tähän loppuun. Tossa ylhäällä lettu... :) Ja alhaalla on Langinkoskelta.
Kommentit