Kotona ollaan taas. Emmä ollu Lappeenrannassa kovinkaan kauaa.. Eilen oli suhteellisen raukea olo, ei jaksanut/kerennyt kirjoittaa missään vaiheessa...

Käytiin äidin kanssa Kärkkäisillä katsomassa koruja ja capreja. Ostin uudet mustat nappikorvikset, sekä hopeisen "usko-toivo-rakkaus" riipuksen. Housutkin löyty. Ja sitten ostin ihanan kirjan: Aurinkoisia ajatuksia. Pieni opas optimismiin. Ihania ajatuksia...

 

Minusta tähän päivään, jolloin kuulin järkyttävän uutisen sopisi tälläinen:

"Älä pelkää elämäsi päättymistä, vaan pelkää sitä, ettei se koskaan edes ala."= Grace Hansen

Elämänviiva on hento,

elämäntie kapea.

Hento voi katketa,

kapealta tieltä suistuu helposti,

ja vaikka se ei olisikaan sinun syytäsi,

elämä voidaan viedä sinut kuitenkin.

Mutta hädän hetkellä ystävä tunnetaan,

silloin he ovat sinun ympärilläsi,

pitävät kiinni kädestäsi,

käskevät taistella.

Ja sinä taistelet,

etkä päästä irti.

Omistettu eräälle mukavalle ihmiselle, jolle on elämässä tapahtunut paljon pahaa, ja jonka toivoisin selviävän tästäkin koetuksesta.