Pari kuukautta enää. Sitten voin kertoa sullekkin, että mä olen yhä täällä. Saat lukea, mitä olen tuntenut koko tämän ajan.

Saat lukea senkin, miten mun jännitys tiivistyy ja tiivistyy. Kohta on lauantai. Pelkkä ajatuskin saa vatsan sekaisin (joka muuten ON sekaisin)... Mua jännittää sun, Susanin (nimi muutettu) ja Kallen (nimi muutettu) reaktio. Ja vaikka mulla on rinnalla kaikki ystävät, olen silti ihan yksin. Henkisesti kukaan ei voi tietää, miltä siellä olo musta silloin tuntuu. Varmaan istun, koska jalat menis alta. Hoen koko ajan "vaan neljä tuntia". Ja mun on pakko pysyä rauhallisena. Jotten sekoa. Jotten menetä kontrollia itseeni. Mutta mä pystyn siihen.

Kanssasi kärsisin, jos vielä tahdot niin. Olisin siinä. Jos vain tahdot. Ja jos vain mä pystyn siihen taas.